Autonominen hermosto auttaa sinua suojelemaan itseäsi sen lähettämillä varoitusmerkeillä. Arvioit arjessasi uhkia ja niistä selviytymistä jatkuvasti.
Autonominen hermostosi muodostuu sympaattisesta ja parasympaattisesta hermostosta.

Sympaattinen ja parasympaattinen hermosto

Sympaattinen hermosto aktivoituu, kun tarvitaan toimintaa. Se auttaa sinua selviytymään stressaavalla hetkellä ja on läsnä myös innostuessasi. Ylivoimaisen stressaavissa tilanteissa kykenet ylittämään itsesi ja saat paljon aikaan. Tällöin olet ylivirittyneessä tilassa, josta puhutaan myös taistele tai pakene-tilana. Jatkuva taisteleminen ennen pitkää johtaa pitkittyneeseen stressitilaan, ja toisaalta taas haastavien tilanteiden jatkuva välttely voi aiheuttaa syvää ahdistusta.

Parasympaattisen hermoston toimintaa johtaa vagushermo, joka rauhoittaa elintoimintojasi ja ilmoittaa, kun on aika levätä ja rentoutua. Pitkäaikainen stressi vaikuttaa vagushermon toimintaan. Jotta vagushermo toimisi moitteettomasti, tärkeintä on huolehtia riittävästä unen määrästä, terveellisen ravinnon saannista sekä säännöllisestä liikunnasta.

Molempien autonomisten hermostojen osien kytkeytyessä yhtä aikaa päälle, olet tilanteessa, jossa aivosi määrittelevät kohtaamasi vaaran sellaiseksi, ettet kykene taistelemaan etkä pakenemaan.  Tällöin olet alivirittyneessä tilassa, jossa lamaannut täysin.

Lamaantuminen ei ole oma ratkaisusi vaan nisäkäsaivoissa sijaitseva mantelitumake tekee päätöksen puolestasi. Näin esimerkiksi voi käydä raiskauksen uhrille, joka ei kykene tilanteessa puolustautumaan, vaan lamaantuu täysin toimintakyvyttömäksi.

Liika kuormitus ilmenee usein juuri alivirittyneen tilan oireina, kuten masennuksena ja uupumuksena. Kroonisesti väsyneenä yksittäinenkin vastoinkäyminen voi aiheuttaa sinulle totaalisen romahduksen ja riski addiktioiden syntymiseen ja/tai aktivoitumiseen kasvaa.

Kun aivosi toimivat parhaimmalla mahdollisella tavalla, puhutaan optimaalisesta vireystilasta. Tällöin olet oman niin sanotun sietoikkunasi alueella, jossa voit olla läsnä hetkessä, hengittää rauhallisesti ja hyödyntää kaikkia aistejasi. Tässä mielentilassa pystyt tekemään suunnitelmia, pohtia ja ratkaista ongelmia.

Sietoikkuna

Alle olen tehnyt oman versioni sietoikkunasta, jonka avulla tarkastellaan optimaalista vireystilaa sekä yli- ja alivireystiloja sekä niihin liittyvää oireilua. Tässä versiossa näkyy myös eri vireystilojen välivaiheet. Googlettamalla voit halutessasi katsoa eri versioita sietoikkunoista.

MIKÄ AUTTAA PALAUTUMISESSA?

Palautuminen on siis käytännössä oman vireystilasi rauhoittamista niin, että pääset palaamaan optimaaliseen vireystilaan eli oman sietoikkunasi alueelle. Toistuva tai pitkäaikainen stressi kaventaa tätä sietoikkunasi aluetta, mutta sitä voi laajentaa tekemällä yksinkertaisesti asioita, jotka tuovat itselle hyvää oloa.

Kysyin Instagramissa myös, mitkä asiat/tekemiset auttavat seuraajiani  palautumaan. Kyselyn perusteella ihmisiä auttoivat palautumaan riittävä määrä unta ja liikuntaa, Netflix, äänikirjat, musiikki ja tanssi. Toisaalta kaverit ja lapset koettiin palautumista tukeviksi, toisaalta taas omiin oloihin ja hiljaisuuteen vetäytyminen olivat hyvä juttu. Asioiden pitäminen mahdollisimman yksinkertaisina oli myös hyvä huomio, koska kiire saa meidät välillä unohtamaan, että vähempi on enempi.

Itse koen palautuvani parhaiten kirjoittaessani, lähinnä tajunnanvirtaa. Lisäksi aikaisemmin mainitsemani palapelien tekeminen on tehokas tapa pistää aivot narikkaan. Se on myös hyvä tapa harjoittaa tietoista läsnäoloa.

Tässä kuva viimeisimmästä palapelistä, jonka teossa myös lapset halusivat olla osittain mukana. Palapeli oli lasten mieleen, koska se loistaa pimeässä.

SOME – PALAUTUMISEN SUDENKUOPPA

Osa ajattelee, että oman ajan ottaminen kiireen keskellä sohvan nurkassa oman puhelimen kanssa on riittävää palautumista. Se voi toki auttaa sinua irtautumaan ympäristösi tapahtumista hetkeksi, mutta loputon tietotulva pitää kehoamme ylivirittyneessä tilassa. Uutisten lukeminen netistä on siis stressiä ylläpitävää mielellesi. Tämä johtuu siitä, että kehosi muistijälki ikävistä uutisista on aktiivisena myös silloin, kun luet somesta jotain positiivistakin. Lisäksi some tarjoaa oivan paikan vertailla toinen toisiamme ja kuvitella, että naapurin elämä on paljon hohdokkaampaa kuin omamme. 

Jatkuvien ärsykkeiden tulva, kuvaruudun pitkäaikainen tuijottaminen sekä ainainen saatavilla olo ovat kytköksissä myös muistisairauksiin, kuten Alzheimeriin. Lasten ruutuajoista ei siis turhaan puhuta. Sellaiset eivät aikuisillekaan olisi mielestäni pahitteeksi. Mutta tästä saisi aikaiseksi jo ihan oman blogitekstin, jos sille tielle lähtisi.