Hyvää alkanutta helmikuuta kaikille!

Täällä vauhtia on piisannut vielä tavallista enemmän viime aikoina. Viime viikolla tein osittain etätöitä Etelä-Suomesta miesystäväni luota ja kirjoittelin siellä myös koulutehtäviä minkä ehdin.

Vielä pitäisi lukea lähes 400 sivuinen sosiaalipedagogiikan opus koulua varten loppuun ja tehdä siitä essee. Onneksi aikaa olikin vielä viisi viikkoa, toisin kuin ensin luulin.

Tilasin samaan syssyyn lapsuuden kehityksellinen trauma- kirjan, josta olen kuullut paljon kehuja. Suosittelen kyseistä kirjaa ammattilaisille ja miksei myös kaikille muillekin, joita aihe kiinnostaa.

Viikonloppureissussa

Olin viikonloppuna käymässä lapsuuden kodissani maalla. Miten monin eri värein taivas näyttäytyikään olohuoneen ikkunasta järvelle päin aamun sarastaessa. Sitä katsellessa oli hyvä aloittaa päivänsä. Kyllä maalla on kaunista!

Kävimme myös miesystäväni kanssa iltapäivällä kävelemässä järven jäällä. Koska ajatukset ovat olleet viime aikoina aika raskaan puoleisia, pyrin tietoisesti raikkaaseen ilmaan ja erilaisten tekemisten äärelle.

Tuon ulkoilun päälle oli hyvä nukkua myös päiväunet. Päikkärit on best! Sellaisia tulee harrastettua nykyään aika harvoin.

Kävimme lisäksi Veljekset Keskisellä shoppailemassa ja näin hyvää ystävääni siellä pitkästä aikaa. Tuo paikka on vaarallinen treffausmesta! Siellä kun on jos jonkinmoista houkutusta. Tällä kertaa säästyin kuitenkin hyvin pienillä ostoksilla.

Hamstrasin sieltä hamsterillemme halvalla herkkuja, puruja ja kylpyhiekkaa. Viikonloppu sai kuitenkin surullisen päätöksen, kun löysimme Söpö-hamsterimme menehtyneenä terraariostaan. Kuopukseni kysyi:”Tuleeko se takaisin meille, kun se ei enää ole kuollut?” Siinäpä olikin sitten selittämistä.

Toiminimen tilanne

Oman yrityksen liiketoimintasuunnitelma on pian valmis ja omien nettisivujen teko on työn alla. Olen myös osallistunut Ensimetrin tarjoamiin ilmaisiin yrittäjyyswebinaareihin, joissa esimerkiksi tänään käsiteltiin tuotteistamista ja palvelumuotoilua.

Vaikka yrityksen perustaminen onkin nyt ollut pitemmissä kantimissa kuin aluksi suunnittelin, suhtaudun silti yritystoimintani aloittamiseen luottavaisin mielin. Tällä hetkellä enemmän huomiotani saa läheiseni sairastuminen ja paukkuja tarvitsee suunnata myös päivätyöhöni ja läsnäolevaan äitiyteen.

Etäsuhteesta

Etäsuhde tuo omat haasteensa arjen ja viikonloppujen aikataulutukseen, mutta on siinä hyviäkin puolia. Voin vaihtaa kaupunkia lapsivapailla ja irrottautua näin omasta arjestani. Lisäksi etäsuhde vapauttaa aikaa myös omiin juttuihin, joita nyt tuntuu kerääntyvän minulle tähän kohtaan yllättävänkin paljon.

Silti asiat voisivat olla yksinkertaisempia, mutta elämä menee niin kuin menee. Yhdessä vietetty aika on sitten monin verroin odotetumpaa, kun toista ei näe päivittäin. Koen kuitenkin, että tässä parisuhteessa on niin paljon hyvää, että en halua sen osalta helpolla luovuttaa.

Alkuviikon hyvänolon lisääjät

Esikoiseni täytti viikonloppuna vuosia ja synttärilahjaksi hän halusi Tapparan peliin. Eilen sitten olimme lasteni kanssa kannustamassa Tapparaa voittoon Kalpaa vastaan.  En olekaan ehtinyt aiemmin vielä Nokia Areenalla pyörähtämään, joten kiva oli päästä kokemaan vähän kisahuumaa suhteellisen uudessa hallissa. Sankari tuntui myös tykkäävän kovasti.

Tänään lapset menivät isälleen, joten pääsin ystäväni kanssa ihan aikuisten kesken vesijumppailemaan ja uimaan. Lähteminen tihkaisi, mutta kyllä kannatti! Liikunta ja ystävät vievät pois ajatuksia työ- ja kouluasioista, ja nyt myös lisäksi mielessä pyörivistä surullisista ajatuksista. Surun ja huolen aiheuttamat tunteet ja ajatukset on toki kohdattava, mutta pieni breikki ei ole pahitteeksi. Tiedostan, etten voi vaikuttaa kaikkiin asioihin, mutta toivosta en luovu.

Tukiverkostosta

Kriisin hetkellä tukiverkosto on tärkeä voimavara. Kaikilla ei sellaista ole, joten tiedostan olevani onnekas tässä asiassa. Olen kiitollinen kaikista läheisistäni, joiden kanssa voin jakaa ilot ja surut.

Vaikka minulla on kokemusta kriisityöstä, tuntuu että omassa elämässä ammattitaitoa ei osaa hyödyntää läheisten kanssa kuten asiakkaiden kanssa osaisi. Se johtuu varmasti siitä, että käsittelen samaa kriisiä heidän kanssaan. Osaan kuitenkin hakea itselleni apua ja sitä on jo minulle tarjottukin ammattilaisten suunnalta. Tästä ammattilaistenkin tukiverkostosta olen hyvin kiitollinen.

Onko sinulla kokemuksia läheisesi vakavasta sairastumisesta? Jaa halutessasi ne kanssani pistämällä minulle yksityisviestiä. Myös etäsuhteessa eläviltä olisi kiva kuulla, miten olette saaneet paletin toimimaan. Vertaistuki on parasta!

Toiveikasta helmikuuta toivotellen,

Anniina